Vuonna 2001 aloin miettimään uutta koiraa, joka löytyikin
läheltä. Siskoni koira, Marland Cen Baron, oli suunniteltu astumaan Kriegerhof Ebene Esprit. Ehdotus lähtikin
siskoltani, että ottaisin "Ricon" pennun. Sitten alkoikin tuskainen
odotus. Griffin Garden's Aude-Emilie syntyi 3.5.2001.
Ikään kuin syntymäpäivälahjaksi... Olgan saimme kotiin juhannukseksi.
Siskoni Carita sai minut houkuteltua mukaan näyttelyihin, koulutuksiin,
leireille ja Suomen
Dobermannyhdistyksen toimintaan. Yhdistystoiminnassa olin ollut
aikaisemminkin mukana, mm. näyttelyissä avustamassa.
Olgaa parempaa koiraa en olisi voinut saada. Monet kysyivät, että
olenko ajatellut pennuttaa Olgan. Vastaukseksi sanoin, että katsotaan
mitä siitä tulee.
Kesällä 2004 kävimme ensimmäisissä jälkikisoissa ilman tulosta. Toiset
jälkikisat olivat 2005, ja tulos tuli pistein 263, JK1. Parin viikon
kuluttua pääsimme peruutuspaikalle taas kisoihin avoimeen luokkaan.
Tulos tuli taas, pistein 231 ja JK2. Tavoitteena aikanaan oli, että BH
menisi läpi...
Olga oli yhtä sertiä vaille Suomen Muotovalio. Ei muuta kuin
sertijahtiin. Kun Olga sai viimeisen sertinsä, valeraskaus pukkasi
pahasti päälle. Viimeinen serti heltisi Anita Whitmarsilta. Voi sitä
onnea, Olgasta tuli FIN MVA!
Ajatus pennuttamisesta tuli ajankohtaiseksi, joten kuumeisesti
luonnetestipaikkaa etsimään. Ne ovatkin kiven alla! Vihdoin paikka
testiin löytyi, ja Olga suoriutui testistä paremmin kuin olin itse
ajatellut. Yllättynyt olin varsinkin sen puolustamisesta. Pisteitä
kertyi 182.
Vuosi 2005 oli meille erittäin hyvä vuosi!
2006
Pentuja syntyi yhteensä 10 kpl. Tuollainen pentumäärä on varmasti
jokaisen aloittelevan kasvattajan painajainen... Eikä synnytyskään
sujunut ihan ongelmitta. Synnytys ei lähtenyt normaalisti käyntiin,
Olgan lämmöt heittelivät. Eläinlääkärikäynnillä ei kalkillakaan
tapahtunut mitään edistystä, joten keisarinleikkaukseenhan Olga joutui.
Leikkauksessa selvisi, että kohtu oli kiertynyt. Eläinlääkäri
varoitteli, että pentuja on tulossa paljon. Kaiken piti olla valmiina
pentujen elvyttämiseen. Ilman Marja-Leena Kurvisen apua en olisi
mitenkään selvinnyt.
Ongelmat jatkuivat kotiin päästyämme. Olgalta ei tullut kunnolla
maitoa, ja se tiesi meille pitkiä päiviä ja öitä pentuja ruokkien.
Parin päivän kuluttua Olga alkoi toipua leikkauksesta, ja maitoakin
alkoi tulla enemmän. Yksi musta narttupentu kuoli 6 päivän ikäisenä:(
Kolme viikkoa meni hyvin. Sitten Olgalle tuli vatsalaukun kiertymä, ja
se joutui uudelleen leikkaukseen. Leikkauksen jälkeen pennut eivät
voineet enää saada Olgalta maitoa lääkkeiden takia, joten pentujen
ruokkiminen alkoi taas. Onneksi pennut olivat kerenneet jo hieman
tottua kiinteään ruokaan.
2007
Ajatuksenani oli mennä Olgan kanssa kisamaan voittajaluokkaan jäljelle.
Kevättalvella aloin tohkeissani treenaamaan esteitä, A-esteen tekniikka
kaipasi hiomista. En ollut koskaan malttanut sitä kunnolla sille
opettaa, ja nyt Olga hyppääkin esteen päältä. Jäävät liikkeet olivat
myös treenisuunnitelmissa.
Eräissä treeneissä otimme taas A-estettä, mutta Olga vingahtikin
hypätessään tapansa mukaan esteen päältä ja se alkoi ontua. Ajattelin
hetken katsoa, josko se tuli huonosti alas esteeltä ja ontuminen olisi
vain tilapäistä. Kävimme sitten erikoisnäyttelyssäkin kääntymässä ja
siellä huomasin että se todella on haluton liikkumaan. Jokuhan siinä
mättää, olin jo aiemmin miettinyt Olgan jäykkyyttä.
Niinpä vein Olgan kuvauksiin ja tuomiona tuli spondyloosi selässä. Olga
saa siis viettää tästä eteenpäin ansaittua eläkeläiselämää.
2011
Raskain mielin kirjoitan Olgan
tarinalle päätöksen. 2009 kesällä olin vaikean päätöksen edessä. Koska
on aika minun tehdä se viimeinen palvelus Olgalle ja päästää tyttö
koirien taivaaseen. Kaipaan sinua niin kovin.
Merita
|
